Sinun lähteellesi

Mystistä valoaan

loistaa kaikkeus


Synnyttää

ja avaa silmuja


Luo meihin varjoja,

jotka kertovat tarinoita:


Eivät ne mistään ala,

eivätkä milloinkaan pääty


Kätkettyjen viestien,

Elämän syvien,

loputtomien hetkien

esiin kirjoittaminen


Se on henkesi kuiskaus,

kuuta ulvovan sielusi

luova, ehtymätön voima


Se on veremme pyhä koodi

ja virtamme suunnaton kulku,

usvaisten vetten sylistä

kaikuva kostea huokaus:


Kaipuu ja paluu

Sinun lähteellesi


Se on sydämellä luettava,

silmiesi kauneudessa

ja kaukaa sen takaa

hehkuva ääretön kajo


Mielen tyynnyttävä,

ajan pysäyttävä kosketus


Sellainen,

joka saa kysymään:


Kenen

unta

me

täällä

näemme?


___

Naistenpäivänä 8.3.2022

Valokuvan olen ottanut 20.3.2015, kun Kuu ja Aurinko syleilivät.

Ylemmän kuvan loin tätä runoa varten Midjourney-tekoälyn avulla.

Kommentit

Seuraa blogia

Elämme syvenevää vastakkainasettelun aikaa. Suurin osa ihmiskunnasta ei tiedosta olevansa osa järjestelmää, joka jarruttaa kehitystämme. Silti toisinkin voisi olla. Se kysyy alati kirkastuvaa näkemystä, totuuteen pyrkimistä ja raja-aitoja kaatavaa välittämistä toinen toisistamme, mutta ennen kaikkea se lähtee siitä, että tietoa on saatavilla ja ongelmakohdat osataan nähdä. Tämä blogi on osaltaan vastaamassa siihen vaatimukseen.