Sinun lähteellesi
loistaa kaikkeus
Synnyttää
ja avaa silmuja
Luo meihin varjoja,
jotka kertovat tarinoita:
Eivät ne mistään ala,
eivätkä milloinkaan pääty
Kätkettyjen viestien,
Elämän syvien,
loputtomien hetkien
esiin kirjoittaminen
Se on henkesi kuiskaus,
kuuta ulvovan sielusi
luova, ehtymätön voima
Se on veremme pyhä koodi
ja virtamme suunnaton kulku,
usvaisten vetten sylistä
kaikuva kostea huokaus:
Kaipuu ja paluu
Sinun lähteellesi
Se on sydämellä luettava,
silmiesi kauneudessa
ja kaukaa sen takaa
hehkuva ääretön kajo
Mielen tyynnyttävä,
ajan pysäyttävä kosketus
Sellainen,
joka saa kysymään:
Kenen
unta
me
täällä
näemme?
___
Naistenpäivänä 8.3.2022
Valokuvan olen ottanut 20.3.2015, kun Kuu ja Aurinko syleilivät.
Ylemmän kuvan loin tätä runoa varten Midjourney-tekoälyn avulla.
Kommentit
Lähetä kommentti