Kohti täyttä ihmisyyttä
Oikealla olevat ovat tyytyväisiä, kun työtä verotetaan vähemmän. Vasemmalta laidalta muistutetaan, ettei tukien varassa eläviä kohtaan olla inhimillisiä. Ja kun oikealta huomautetaan, ettei kyse ole varainsiirrosta köyhiltä rikkaille, vasemmalta satelee syytöksiä vääristä arvovalinnoista.
Molemmat osapuolet ovat oikeassa! Kumpikaan ei silti kykene näkemään todellista ongelmaa ja on voimaton kokonaisuuden painon alla – sokea järjestelmälle, jossa elämme.
Itsekkyys
Koko talous- ja rahajärjestelmämme perustuu kestämättömälle voitontavoittelun ideologialle, vaikka kuinka sellaista vastustaisimme. Se perustuu resurssien ja vallan keskittämiselle. Se perustuu yksityisten pankkiirien valtaan luoda rahaa ja pyytää sille korkoa.[1] Viime kädessä koko yhteiskunnallinen olemassaolomme on aina perustunut vedätykseen siitä, että ihminen olisi lähtökohtaisesti joko hyvä tai paha, sekä auktoriteettijärjestelmään, joka on luotu kaitsemaan "pahaa" ihmistä. Samaan aikaan ne, joilla on tässä järjestelmässä resursseja ja valtaa, voivat kiertää yhteisiä sääntöjä luomalla ulkokuoren, jonka alle kätkeä oman moraalittomuutensa.
Rehellistä suomalaista yrittäjää ei tarvitsisi verottaa lainkaan, jos emme eläisi tässä eliitin luomassa pyramidihuijauksessa, johon mielemme ovat ehdollistetut, ja jota päättäjämme sekä virkamiehemme palvelevat. Loppujen lopuksi verotus on orjuutta, toisen työn hedelmien varastamista ja siten moraalitonta. Vaikka väitettäisiin, että vero kerätään verotettavan hyväksi, se, mitä hänen rahallaan tehdään, on silti poissa hänen käsistään.
Jos on verotus moraalitonta, on vähempiosaisista huolehtimatta jättäminen yhtä lailla sydämetön teko, joka vahingoittaa keskeistä hyvinvointiamme. Yhteiskunnassamme erilaisten töiden merkityksellisyyttäkään ei usein osata arvioida viisaasti. Miksi ylläpitää ja palvella järjestelmää, joka hämärtää kykymme nähdä metsää puilta ja jarruttaa kasvuamme täyteen ihmisyyteen?
Tämä järjestelmä luo todellisuudesta ja omastatunnostamme irrallisia arvoja. Sen luonne kannustaa itsekkyyteen ja muista välittäminen on siitä käsin arvokasta vain, kun sillä voi tehdä voittoa. Tarvitaan jotain todellisempaa kuin esimerkiksi "vihreä siirtymä", jonka kulissien takana kehitysmaiden lapset louhivat raaka-aineita suurella hiilijalanjäljellä valmistettaviin sähköautojen akkuihin, aurinkokennoihin ja tuuliturbiineihin.[2] Samassa hengessä Suomenkin arvokasta luontoa annetaan yhä enemmän ulkomaisten kaivosyhtiöiden käyttöön. Luonnonsuojelua tuhoamalla luontoako? Se on pään työntämistä yhä syvemmälle pensaaseen, kun rikkaimmat myyvät ilmaa ja pyörittävät päästökauppaa, joka on jo yksistään paljon suurempaa kuin se kansainvälinen huumekauppa, jonka vuoksi ihmiset ovat tappaneet toisiaan vuodesta toiseen.[3] Ihan oma lukunsa on sotateollisuus ja sotimisen kampanjoiminen kansoille rauhan tavoittelun sijaan.
Hallituksemme ovat ottaneet lisää velkaa ulkomaisilta pankeilta riippumatta siitä, ovatko ne poliittisella kartalla enemmän oikealla vai vasemmalla, olleet pelastamassa näitä ulkomaisia pankkeja, myyneet Suomen arvokkaita resursseja ulkomaisille tahoille, unohtaneet välittömimmän todellisuuden – suoran yhteyden toinen toiseemme – ja luopuneet kansallisesta itsemääräämisoikeudestamme ja omavaraisuudestamme. Todellista, epäitsekästä johtajuutta ei ole päättäjissämme nähty kuin äärimmäisen harvoin. Harvalla on ollut käsityskykyä, saati rohkeutta puhua ongelmiemme juurisyistä.
Miksi valitsemme pelata tätä käsittämättömän typerää peliä, jossa päätäntävaltaa siirretään yhä kauemmas; peliä, jossa mahdollisuutemme vaikuttaa omaan elämäämme vähenee vuosi vuodelta; peliä, joka hidastaa koko ihmiskunnan kehitystä? Siksikö, että järjestelmä on tarjonnut meille kylliksi mukavuutta, jottemme tajuaisi meitä jatkuvasti vietävän kuin pässiä narussa? Onko meidät opetettu pelkäämään toisiamme ja elämää? Tekikö järjestelmä meistä kaltaisensa?
Potentiaali
He, jotka ovat luoneet kaunopuheisten edustajiensa kautta tämän hierarkisen järjestelmän, ovat nimenomaan luoneet jotain itsensä näköistä – pohjatonta itsekkyyttä. He haluavat, että meistä kaikista tulisi heidän kaltaisiaan, mutta tietämättömämpinä helppoja hallita rakenteilla, joihin enemmistö meistä on jo perinpohjin ehdollistettu. Tämän maailman todelliset hallitsijat luottavat siihen, että ihmisyyden perimmäinen luonto pysyy orjuutetuilta kätkettynä, korkeintaan kaukaisena ihanteena.
Yksikään ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä tai paha, vaan kukin ottaa vastaan tietoa, käsittelee sitä ja toimii sen pohjalta omalla uniikilla tavallaan. Ihminen on ohjelmoitavissa, ja olosuhteet kaikkinensa määrittelevät, miten sisäinen käyttöjärjestelmämme toimii. Niin kuin ei tietokonekaan heikosti ohjelmoituna ole vakaa ja tuota toivottuja tuloksia, ihminenkään ei voi täyttää koko potentiaaliaan silloin, kun häneen on asennettu moraalittomuutta, kipeitä muistoja ja rajoittavia uskomuksia. Ei tarvitse olla tarkkanäköinen huomatakseen, miten paljon meihin vaikutetaan pelolla ja vastakkainasettelulla pelkästään eri uutismedioiden toimesta. Mitä enemmän meitä kannustetaan itsekkyyteen, sitä itsekkäämpiä meistä tulee.
Rahaakin tarvitaan loppujen lopuksi vain maailmassa, jossa on itsekkyyttä. Itsekkyys taas syntyy, kun samaistumme mieltemme sisältöön ja koemme itsemme toisistamme erillisinä. Meillä on kuitenkin potentiaali ohjelmoida itsemme uudelleen: mahdollisuus elää todellisuus suoraan sellaisena kuin se on ja oivaltaa, keitä todellisuudessa olemme. Viime kädessä kyse on siirtymisestä mielestä sydämeen, yhteyteen universumimme perimmäisen tarkoituksen, rakkauden, kanssa. Se tervehdyttäisi välittömästi myös mieltemme luomat yhteisölliset rakenteet.
Tietenkään tällainen muutos ei tapahdu hetkessä. Rahastakaan ei voida luopua noin vaan, koska olemme jo niin syvästi ehdollistuneet järjestelmämme kaltaisiksi. Raha on kuitenkin ihmisen keksintö, ja on mahdollista muuttaa sen luonnetta. Voimme valjastaa rahan hyvien tekojen voiteluöljyksi – esteenä ovat vain tietämättömyytemme ja itsekkyys, joka nimittää vallalla olevaa keskitettyä rahajärjestelmää.
Uusi näkemys
Löytyy monia ajattelijoita ja sosiaalisia uudistajia, jotka ovat hahmotelleet ihmiskunnan kehitystä tukevia yhteiskuntamalleja. Jo yli sata vuotta sitten itävaltalainen Rudolf Steiner ehdotti yhteiskunnan jaettavaksi niin, että talous-, oikeus- ja hengenelämä (sisältäen kulttuurin) olisivat toisistaan riippumattomia osa-alueita, jotka kuitenkin toimisivat symbioosissa keskenään.[4] Hän ehdotti, että hengenelämässä noudatettaisiin vapauden, oikeuselämässä tasa-arvon ja taloudessa veljeyden periaatetta, jolloin nämä valistuksen ajan ideaalit voisivat viimein tasapainoisesti, syvällisesti ja käytännöllisesti tulla toteutetuiksi. Erityisen tärkeänä toimivalle yhteisöllisyydelle Steiner piti yksilön omaa henkistä kehitystä.
Yhdysvaltalainen teoreetikko Ken Wilber puolestaan tarkastelee yhteiskuntia neljän eri kehitysulottuvuuden kautta. Ne ovat (1) yksilön henkinen, psyykkinen ja fyysinen kehitys, (2) yhteisöjen ja kulttuurien kehitys ja niiden vuorovaikutussuhteet, (3) laajempi yhteiskuntien ja instituutioiden kehitys sekä (4) kosminen maailmankaikkeudellinen kehityskulku. Ihminen on osa suurempaa yhteisöllisyyttä, mutta myös oma itsenäinen kokonaisuutensa, jota ilman yhteisöjä ei olisi. Ihminenkin rakentuu soluista, solut molekyyleistä ja molekyylit atomeista, jotka kaikki ovat sekä omia kokonaisuuksiaan että osasia laajemmista kokonaisuuksista.
Tällainen lähestymistapa tarjoaa ihmisen ja maailman kehityksestä kokonaisvaltaisen näkemyksen, jota Wilber nimittää integraaliseksi teoriaksi. Siinä hän yhdistää erilaisia näkökulmia, perinteitä ja tieteenaloja viitekehykseksi, jota voidaan hyödyntää suunniteltaessa yhteiskuntia tukemaan ihmiskunnan kehitystä ja hyvinvointia.[5]
Wilber integroi toisiinsa myös lukuisia henkisiä perinteitä. Niihin pohjaten hän katsoo, että ihmisen olisi seuraavaksi kyettävä yhdistymään osaksi suurempaa maailmankaikkeudellista kokonaisuutta. Tämä edellyttää itsekeskeisestä, persoonallisesta olemisesta irtaantumista – eräänlaista kuolemaa vanhalle ja rajoittuneelle olemassaolon muodolle.
Jotta ihminen kykenee ylittämään itsekkyytensä, hänen kehitystään voidaan tukea luomalla yhteisölliset rakenteet, jotka kannustavat henkiseen kehitykseen, moraalisuuteen, myötätuntoon, avoimuuteen ja yhteistyöhön. Siinä, missä henkinen kasvu ja moraalikasvatus voitaisiin integroida osaksi koulutusjärjestelmää tai edellyttää poliitikoilta syvällistä moraalintajua, on syytä palata pohtimaan myös talous- ja rahajärjestelmän luonnetta.
Uusi raha
Rahanluontioikeus tulee ottaa pois yksityisiltä pankeilta vastuulliseksi, läpinäkyväksi ja demokraattiseksi prosessiksi. Nykyään pankit ohjaavat suurimman osan rahasta asuntokupliin ja muuhun keinotteluun lyhytnäköisen voitontavoittelun hengessä — vain pieni osa päätyy finanssisektorin ulkopuolisiin toimintoihin. Pankkien valvonta ei ole onnistunut, eikä poliitikoidenkaan kykyyn hallita rahanluontia ole syytä luottaa.
Tarvitaan eturistiriidoilta suojattu komitea. Tällainen komitea toimisi talouselämässä tuotannon, jakelun ja vaihdon keskiössä. Se loisi yhteiskunnan voiteluöljynä tarvittavan rahan viisaudella ja inflaatiota kaitsien. Prosessin läpinäkyvyyttä voisi nykyään turvata myös lohkoketjuteknologialla.[6]
Rahaa voidaan luoda ilman pankeille velkaantumista ja varmistaen, että se kulkeutuu keinottelun sijaan ensin reaalitalouteen, eli suoraan julkisiin menoihin, yleistä hyvinvointia ja kehitystä tukeviin projekteihin sekä veronvähennyksiin. Näin syntyisi työpaikkoja ja yritykset saisivat tukea. Voitaisiin myös purkaa turhat byrokraattiset rakenteet ja voimaannuttaa ihmisiä mahdollistamalla heidän perustarpeidensa täyttyminen luomalla osa rahasta kiertoon perustulon kautta.
Rahaa voidaan luoda suoraan myös ympäristöongelmien ratkaisuun, kuten muovin ja kemikaalien siivoamiseen vesistöistä, metsien istuttamiseen ja hoitoon, maaperää rikastavan luonnonmukaisen viljelyverkoston rakentamiseen (ahneiden patenttiratkaisujen sijaan)[7] ja raaka-aineiden vastuulliseen ja kollektiiviseen keräämiseen maaperästä ilman yksityisten suuryritysten väliintuloa. Rahan luomisen tulee perustua todellisiin arvoihin ja tarpeisiin.[8]
Talouselämän on mahdollista toimia oikeusjärjestelmää ja hengenelämää ylläpitävänä voimana, joka kunnioittaa niiden itsenäisyyttä. Yritykset ja taloudelliset organisaatiot olisivat puolestaan riippumattomia sääntelystä siihen pisteeseen asti, kun ne toimivat moraalisesti ja ekologisesti kestävillä tavoilla. Talous toimisi yhteiskunnan laajempiin päämääriin ja hyvinvointiin sidottuna, jolloin erityisesti suurista investoinneista käydään avointa keskustelua. Paikallisilla yhteisöillä ja viime kädessä yksilöillä on oltava suora demokraattinen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Ylipäänsä erilaisten yhteisöjen sisäisiä virtauksia ja ymmärrystä omasta maantieteellisestä alueestaan tulisi kunnioittaa ja rakentaa ihmiskunnan globaalia verkostoa vahvalle autonomiselle pohjalle.
Tieteet ja taiteet, koko kulttuurillinen ja henkinen elämä saisi vapaasti kehittyä omana itsenäisenä yhteiskunnan alueenaan, edistäen ja rikastaen ihmiskunnan henkistä matkaa. Rahalla ei voisi esimerkiksi korruptoida tieteilijöitä luomaan haluttuja tutkimusasetelmia ja tuottamaan tutkimuksia yritysten taloudellisten intressien tueksi. Rahaa voitaisiinkin ohjata avoimen ja ennakkoluulottomuuteen pyrkivän tieteellisen väittelyn kautta, jossa myös eettiset näkökulmat huomioidaan. Niin ikään taiteen rahoituksen ohjautumisesta päättäisivät taidetta todella ymmärtävät tahot kulttuurin virtauksia kuunnellen.
Valtion keskushallinto on lainsäädännön ja toimeenpanovallan keskus, jonka varaan oikeuselämä rakentuu yhdessä tuomioistuinten kanssa. Keskushallinnon ensisijaiseksi tehtäväksi jäisi synnyinoikeuksiemme tasaveroinen turvaaminen taloudellisesta ja kulttuurisesta vaikutusvallasta riippumattoman oikeusjärjestelmän kautta. Se toimisi välittäjänä talouden ja hengenelämän välisessä tasapainoisessa suhteessa.
Kompassi
Jotta voimme ratkaista myös maapallon ekosysteemin haasteet, meidän on käytettävä viisaammin luonnonvarojamme. Se mahdollistuu tekemällä asioita, jotka vievät meitä kohti syvempää rakkautta ja viisautta, ja luopumalla tarpeettomasta tuotannosta ja toiminnasta, jonka nimissä niin sanotusta luonnonsuojelustakin on tehty tuottoisaa bisnestä. Emme voi tukeutua ”vihreäksi siirtymäksi” brändättyyn ratkaisuun, joka lisääntyvällä raaka-aineiden louhinnalla vain ylläpitää vallitsevia rakenteita, jotka ohjaavat saadun hyödyn harvojen taskuun.
Me voimme valita toisin. On sanottava ”ei” tälle järjestelmälle, johon meidät on ehdollistettu, ja alettava luoda uudenlaisia rakenteita. On lakattava uskomasta satuun siitä, että keskuudessamme vallitsisi jokin viidakon laki. Me voimme oppia käyttämään kokonaisvaltaista kykyämme ajatteluun ja vapaaseen tahtoon ja alkaa kuunnella omaatuntoamme. Meissä on täysi potentiaali toimia yhdessä yhteiseksi hyväksi, kunkin yksilöllisyyttä kunnioittaen ja siitä ammentaen.
Voimme lakata uskomasta siihenkin valheeseen, että ihminen itse määrittelisi sen, mikä pohjimmiltaan on oikein ja mikä väärin. Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syömisellä tarkoitetaan sitä, että ihmisestä itsestään on tullut tuomari. Ihmisen luomat lait ovat kuitenkin aina paikkaan ja aikaan sidottuja, hänen uskomustensa kahlitsemia. Siinä, missä tietokin jatkuvasti lisääntyy, ovat uskomuksemmekin päivitettävissä.
Meillä on synnynnäinen oikeus kaikkeen toimintaan, joka ei tuota vahinkoa toisille. Fyysikko Albert Einstein totesi, että universumissamme vallitsee säännönmukainen järjestys, jonka lakeja voimme oppia ymmärtämään. Hän haaveili eheästä, kosmisesta ihmisestä, joka ajattelee sydämellään.[9] Ihminen eroaakin koneesta siinä, ettemme toimi pelkällä älyllä ja kerätyllä tiedolla.
Omalletunnolleen hereillä oleva ihmismieli on suurempi kuin yksikään lakikirja. Tällainen mieli toimii hetkestä hetkeen yhteydessä sydämeen, mikä voi tehdä elämästä vastavuoroista leikkiä ja jatkuvaa rakkaudellista seikkailua egojemme pelokkaan ja laskelmoivan pelin sijaan. Rakkaus meissä on ehtymätön voima, josta voimme tulla täysin tietoisiksi, kun alamme ymmärtää itsemme osana suurempaa kokonaisuutta.
Jos luotamme rakkauteen, se johdattaa meidät läpi niiden epäilysten ja tuskien, jotka syntyvät lakatessamme uskomasta itsekkyyden valheeseen. Rehellisyys alkaa siitä, kun uskaltaa katsoa todellisuutta sellaisenaan. Se on haastavaa. Se ei perustu yhdellekään ideologialle tai dogmalle eikä “good vibes only” -ajattelulle, vaan itsensä kohtaamiselle ja totuuteen pyrkimiselle. Viime kädessä se muuttaa kaikki kokemuksemme merkitykselliseksi oppimatkaksi, jossa kärsimyskään ei ole turhaa, vaan ajaa meitä eteenpäin ihmisyytemme potentiaalin vuoksi.
Ihmiskuntana voimme todella yhdistää voimamme vasta, kun kukin tahollaan uskaltaa päästää irti kuvitelmistaan – uskaltaa katsoa peiliin ja alkaa kulkea tietoista matkaa kohti täyttä ihmisyyttä. Tällä matkalla rakkaus sydämissämme on oleva kompassimme.
Artikkelin kuvitus on luotu Midjourney-tekoälyn avulla. Kuten minäkin, luodessani kuvia ideoideni pohjalta tekoälyn taipumuksia suitsien, meistä kukin voi käyttää älyä ja kehittyvää teknologiaa rakkaudella ja viisaudella edistämään tätä yhteistä kosmista matkaamme sen sijaan, että vain antaa harvojen luoda ympärillemme entistäkin tehokkaamman hallintakoneiston aikansa eläneitten rakenteiden jatkeeksi.
"Intuitio, ei äly, on oman itsemme "sesam aukene"." - Albert Einstein
Viitteet:
[2] Yle: Pimeä akku (artikkeli vuodelta 2021)
[4] Rudolf Steiner – Yhteiskunnallisen kysymyksen ydinkohdat (1919)
[5] Ken Wilber ja intergraaliajattelu (Katsomukset-blogin kirjoitus vuodelta 2022)
[7] The Need to Grow (2019) – dokumentti resurssitehokkaasta maataloudesta ja kamppailusta sen puolesta
Kommentit
Lähetä kommentti